Taimia ja kadonneen luovuuden metsästystä

 Kasvihuoneeseen sain viikonloppuna ensimmäiset pikkuruiset taimet istutettua. En vielä kaikkia uskaltanut, koska saattaahan tässä vielä kylmiäkin öitä ja päiviä tulla. Viidakkokurkut ja pienimmäiset ananaskirsikat tuntuvat pärjäilevän kasvihuoneen lämmössä erittäin mukavasti.

Arki on enimmäkseen niin kovin, noh - arkista. Niinpä melkein huvitti, kun tajusin, että mulle tarttui kirjastosta kuin vahingossa kaksi luovuusaiheista kirjaa. Näitä olen vähän vuorotellen viime päivinä lueskellut, mutta myönnettäköön että vielä en ole kovin suuria oivalluksia tehnyt...

Kosmoskukkia kukkapenkkiin

Pihanlaitto on se ykkösjuttuni tällä hetkellä. (tai no, työssäkäynti se taitaa tällä hetkellä eniten viedä tuntejani viikosta) mutta vapaa-ajan ykkösjuttu on puutarha ja sen suunnittelu. Pitkään mulla oli tätä meidän hehtaarin tonttiamme kohtaan päällimmäisenä tunteena sellainen  epätoivo ja ahdistus, kun vaikka kuinka tekee ja  ahkeroi kaikenlaista, aina on hommia ja keskeneräisiä projekteja ihan loputtomasti.

Kunnes  päätin muuttaa suhtautumistani. Tämä on kesken, tulee olemaan vielä vuosia ja oikeastaan pihan ei koskaan valmis tarvitsekaan olla.  Ikuinen projekti, ja neljän lapsen kanssa se etenee vielä tavallistakin hitaammin, joten keskeneräisyyden sijaan päätin keskittyä kaikkeen siihen, mikä tuo minulle hyvää mieltä.

Niinpä tässä blogissa en tule näyttämään kuvia niistä pihamme kamalimmista rytökasoista tai kesken jääneistä hommista, vaan aion nauttia kaikesta siitä, mitä on jo tehty. Viikonloppuna kylvin kosmoskukkia etupihan penkkiin, aiemmin mulla on ollut vain sitä perinteistä vaaleanpunaista ja vähän valkoistakin, mutta nyt maahan pääsi siemenpussien kuvien perusteella  aivan upeita kirkkaita kosmoksia, toivon todella että menestyvät meillä ja kasvavat yhtä hyvin kuin hennomman väriset lajitoverinsa.

Uusi alku

Pitkään pidin taukoa tämän blogini kanssa. Kuitenkin  toisinaan mietin, pitäisikö koko blogi poistaa, mutta aina tulin siihen lopputulokseen, että jonain päivänä taas tahdon jatkaa. Ja nyt on muutaman viikon ajan tuntunut siltä, että aika voisi olla kypsä blogin päivitykselle. Tai uusi alkuhan tämä on, vanhat tekstit olivat niin monien vuosien takaa, että katsoin parhaaksi siirtää ne piilon puolelle.

Uuden alkaessa voisi aloittaa jälleen esittelyllä kertomalla kuka minä olen. Olen Tuuli, neljän lapsen äiti,yhden miehen vaimo, nuoriso-ohjaaja, kirkkovaltuutettu.  Siinä kai ne tärkeimmät saavutukset. Lapset ovat iältään 7, 5, 3 ja 1 vuotta. Vanhin menee tänä vuonna tokalle luokalle ja toinen eskariin. Viidettä villahousua odotamme perhettämme täydentämään syyskuussa.

Asumme Sälinkäällä, vuonna 2010 rakennetussa omakotitalossa. Tai no, mitenköhän sen nyt sanoisi, kun keskenhän tämä edelleen on, koska yläkerta puuttuu edelleen. Toistaiseksi olemme mahtuneet alakertaan ihan mukavasti, mutta pikkuhiljaa toivoisin yläkerrankin valmistuvan käyttöömme....

Tärkeitä harrastuksia mulla on paljon.  En osaa sanoa mikä olisi tärkein, se kai vaihtelee aina kausittain. Näin keväällä yksi tärkeimmistä on puutarhan perustaminen. Ei voi vielä sanoa, että puutarhan hoitaminen, koska kesken se on sekin projekti vielä monia vuosia.  Paljon myös neulon. Edes toisinaan yritän liikkua, lähinnä lenkkeilyä se on tällä hetkellä.  Jonkin verran luen, kokkaan leivon, kiertelen kirppiksiä, virkkaan, hoidan viherkasveja ja innostun milloin mistäkin uudesta. Koko perheen yhteinen harrastus taitaa olla geokätköily,jota silloin tällöin ehdimme harrastamaan. Näistä kaikista tahdon myös blogiini kirjoittaa.